Olemme viime päivät fiilistelleet postiluukusta tipahtunutta ensi vuoden Satokausikalenteria, joka löysi tiensä välittömästi seinälle vaikka ollaan vasta lokakuussa. Keittiöpöydällemme ilmestyi myös iso kasa kotimaisia omenoita ystävällismielisten sukulaisten suosiollisella avustuksella. Vaikka omenoiden sesonkia ei tarvinnutkaan sentään erikseen Satokausikalenterista tarkistaa, lokakuun motto "kirpeitä, kuulaita ja voimakkaita makuja" inspiroi meidät vihdoin pyöräyttämään omenat säilötyksi soseeksi talven varalle.
Tosiaan suuri kiitos Satokausikalenterille, kun lähettivät meille ikioman versiomme ensi vuodelle! Siihen nyt hetken tutustuneena on kyllä vilpittömästi kehuttava kalenterin ideaa ja toteutusta. Mahtava ajatus on muotoutunut käyttökelpoiseksi välineeksi, joka sisältää varmasti kaikkien ajateltavissa olevien ja suomalaisista kaupoista löytyvien vihannesten satokaudet. Mukana on myös kattavat ravintosisällöt sekä vinkit mistä tunnistaa hyvä yksilö. Suuri hatunnosto lähtee täältä tekijöille jotka omakustanteena tätä painavat. Ruokakulttuurillinen uroteko kerta kaikkiaan!
Kalenterissa tiivistyy monia meidänkin keittiölle tärkeitä juttuja. Se pyrkii edistämään maistuvien kasvisten ja hedelmien ilosanomaa kertoen vuodenajat, jolloin ne ovat parhaimmillaan. Ennen kaikkea se rohkaisee ostamaan hyllyltä niitäkin vihanneksia, jotka tähän mennessä eivät lautaselle ole tietään vielä löytäneet. Maustemittakaavan myötä meillekin on avautunut yhä enemmän satokausien seuraaminen. Siinä on ehdottomasti järkeä! Ei pelkästään terveyden ja hinnan vuoksi vaan ennen kaikkea siksi, että sesonkivihanneksia ostamalla saa ne parhaimmillaan. Ja on edelleen upea tunne löytää uusi, tuntematon vihannes ja hullaantua sen makuun!
Takaisin vielä niihin omenoihin. Pitkään ne seisoivat odottaen korissa alahyllyllä, koska olimme tähän asti kuvitelleet, että omenasoseen tekeminen olisi jotenkin hirveän työlästä ja aikaa vievää -pitää kuoria yksitellen kaikki omenat ja keittää niitä vähintään puoli päivää. Vaan tässäpä yllätys. Ei muuten pidä! Ainoa, mitä lopulta tarvittiin, oli hedelmälohkotin. Omena lohkoina kattilaan, vähän vettä sekä soseen sydän, kanelitanko, perään ja avot. Mahtoikoihan mennä edes varttia.
Omenasose on siis äärettömän helppo tehdä, sillä siihen ei paljon tarvita. Sokeriakaan ei kannata suinpäin lisätä, sillä riippuu aivan omenalajikkeen makeudesta ja omasta makumieltymyksestä onko sille tarvetta ylipäänsä. Meille ainakin molemmille parhaiten maistuu hyvin omenainen (ja kanelinen!) sose, jossa on sokeria vain pikkuisen, jos lainkaan. Kannattaa siis ensin maistaa sosetta sellaisenaan, ja lisätä sokeria vasta lopuksi jos on tarvis.
Ei taatusti jää vimeiseksi tämä sose nyt kun kerran alkuun päästiin. Toinen purkki ehtikin jo tyhjentyä, että tällä tahdilla se siitä talven varasta sitten. Mahtaisikohan meille liietä vielä toinenkin satsi... :)
YHTEISTYÖSSÄ:
Kanelinen omppusose
n. 1 kg kotimaisia omenoita
n. 1 dl vettä
1 kanelitanko
(1/4 dl sokeria)
1. Huuhtele omenat, ja lohkoa ne kuorineen noin 6-8 osaan. Poista samalla myös siemenkota. (Tässä toimii muuten todella kätevänä apuna hedelmälohkotin!) Pilko lohkot lopuksi vielä kahtia.
2. Laita kattilaan kuumenemaan vesi ja kanelitanko. Anna veden hetki maustua ja lisää sitten joukkoon omenapalat. Kiehauta, ja anna omenoiden muhia välillä sekoittellen, kunnes ne pehmenevät.
3. Kun omenat ovat pehmeitä, ota kattila sivuun hetkeksi jäähtymään, ja poista kanelitanko. Soseuta varovasti tasaiseksi sauvasekoittimella (sose on kuumaa!), ja maista. Lisää nyt sokeri, jos sose sitä kaipaa.
4. Säilö lämpökäsiteltyyn lasipurkkiin tai purkita pakastimeen talven varalle. Sose on mainiota jogurtin tai puuron kumppanina, ja kannattaa kokeilla myös myslin valmistuksessa! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti