Pico de Gallo - raikkautta tomaattisalsasta

Tässä matkustelun inspiroimana helppoakin helpompi (siis oikeasti) salsa tacojen väliin, illanistujaisten dippikastikkeeksi tai muuten vaan raikkaaksi kaveriksi pöytään. Sen makea kirpeys saa käden lusikoimaan kulhon viimeiseen pisaraan asti.

Kalatacot pikkelöidyllä punakaalilla ja sumakki-avokadosalsalla: KitchenTime reseptikilpailu

Riemuksemme meidät pyydettiin mukaan keittiövälineisiin erikoistuneen verkkokauppa KitchenTimen reseptikilpailuun. Tässäpä siis lopputulos: Lautaselle uivat kalatacot, joissa eväkkäiden rinnalta löytyy kirpeä punakaali ja varsinainen mysteerisalsa!

Kanelinen omppusose pihapuun antimista

Olemme viime päivät fiilistelleet postiluukusta tipahtunutta ensi vuoden Satokausikalenteria, joka löysi tiensä välittömästi seinälle vaikka ollaan vasta lokakuussa. Keittiöpöydällemme ilmestyi myös iso kasa kotimaisia omenoita ystävällismielisten sukulaisten suosiollisella avustuksella. Vaikka omenoiden sesonkia ei tarvinnutkaan sentään erikseen Satokausikalenterista tarkistaa, lokakuun motto "kirpeitä, kuulaita ja voimakkaita makuja" inspiroi meidät vihdoin pyöräyttämään omenat säilötyksi soseeksi talven varalle. 

Raikas rucolapesto auringonkukansiemenistä

Joskus muinoin vielä luulimme, että peston kuuluu olla sellaista, jota sen suolaisuuden ja öljyisyyden vuoksi voi korkeintaan käyttää ruokalusikallisen ruoanlaitossa. Oi niitä aikoja. Mutta tottahan se on, kaupasta ostettu purkkitavara on yleensä vähintäänkin liian suolaista ja maistuu tuskin muulta kuin öljyltä. Olemmekin onneksi viime aikoina vihdoin päässeet omatekoisen peston maailmaan, eikä takaisin taida olla paluuta. Vähän jopa ihmetyttää, ettei tätä aiemmin tullut testattua, kun se käy niin kätevästi ja maistuu niin upealta.

Pestoja on niin paljon kuin tekijöitäkin. Koska olemme opiskelijoita, pesto valmistuu meillä yleensä budjettiystävällisellisesti auringonkukansiemenistä, jotka paahtuneena käyvät aivan yhtä hyvin kuin perinteiset pinjansiemenet. Laadukkaasta oliiviöljystä ei kuitenkaan kannata tinkiä sen enempää kuin pihdata tuoreiden yrttien määrässä. Sitruunamehu sen sijaan ei ole välttämätöntä, mutta taittaa kuitenkin juuston ja öljyn täyteläisyyttä, ja tuo kivan raikkaan vivahteen pestoon. Lopuksi  vielä varoituksen sana, älä käytä sauvasekoitinta peston valmistukseen, sillä se tekee siitä helposti moussemaisen sileää (kokeiltu on), yksi peston salaisuuksista kun on sen mahtava, hieman rakeinen tekstuuri. 

Za'atar sujahti hummukseen

Tavallista, mutta jo sinällään mahtavaa hummusta voi muokata mitä erilaisemmilla ainesosilla, esimerkiksi punajuurella, oliiveilla, avokadoilla tai fetajuustolla. Tai sitten tietysti mausteilla, kuten me täällä olemme tässä tehneet. Hummusreseptejä voikin varmaan sanoa olevan yhtä paljon kuin sen tekijöitä, koska se taipuu niin moneksi. Hummus käy välipalana, levitteenä, dippikastikkeena tai vaikkapa kasvispihvien kyytipoikana. Siispä mekin tässä tuomme oman kontribuutiomme hummustahnojen kirjoon. 

Törmäsimme muutama viikonloppu sitten herkulliseen kuskusreseptiin, jossa yhtenä ainesosana oli meidän maustehyllylle vielä uusi tuttavuus, za'atar. Kyseessä on siis paahdetuista seesaminsiemenistä, yrteistä ja sumakista koostuva mausteseos, joka on Lähi-idästä kotoisin. Myöskään sumakkia ei Maustemittakaavan keittiöstä löytynyt, siispä sitä piti lähteä metsästämään. Ja hyvä että lähdimme. Tuo kuivatuista marjoista valmistettu jauhe on kivan kirpeää, kauniin punertavaa ja oivallisen makuista. Se ei kuitenkaan ole vielä löytänyt tietään markettien hyllyille, minkä vuoksi sumakin löytäminen saattaa olla hankalaa, ellei satu asumaan suurimmissa kaupungeissa. Täältä Helsingistä sitä löytyy ainakin etnisistä liikkeistä sekä Hakaniemen kauppahallista.

Za'atarin (ja sumakin) haltioimana päätimme tietysti kokeilla sitä vähän kaikkeen muuhunkin, jonka seurauksena syntyi tämä hummus. Ja hyvä että kokeilimme. Marjainen pieni kirpeys ja yrtit tuovat perinteiseen hummukseen uudenlaisen vivahteen, joka on muuten aika koukuttavaa!

Vietnamilainen nuudelisalaatti

Hyvin tehdyissä vietnamilaisissa ja thaimaalaisissa annoksissa, erityisesti wokeissa, on parasta niiden raikkaus. Saimme taannoin Tampereella uudehkossa PureBite-ravintolassa yhden parhaista wokkikokemuksistamme aikapäiviin. Paikka markkinoi itseään aasialaisena fuusioravintolana, jossa kotimaisissa läheltä tuoduissa puhtaissa raaka-aineissa on vahva aasialainen potku. Todellakin, pakkohan se oli myöntää, että mainoksille tuli katetta. Tuoreuden saattoi annoksistamme kirjallimellisesti maistaa ja maku oli parempi kuin monessa varsinaisessa thai-paikassa. Tuon käynnin jälkeen on kotikeittiöömmekin virinnyt uudestaan taas innostus thaimaalaista ja vietnamilaista ruokaa kohtaan, joka välillä jo ehti hiipua kohdallemme osuneiden raskaiden ja ylisuolaisten curryjen myötä. 

Tämä vietnamilainen nuudelisalaatti onkin tuon innostuksen hedelmiä. Paljon peräänkuulutettu raikkaus syntyy tuoreesta mintusta, kypsentämättömistä vihanneksista sekä viileästä nuoc cham -kastikkeesta, jossa on limeä. Salaatti on erittäin helppo ja nopea valmistaa, mutta ennen kaikkea se on erittäin maistuva.

Kastike kannattaa tehdä riittävän tuliseksi, jotta se tuo salaattiin sopivaa särmää, eli rohkeasti chili kouraan. Reilu määrä tuoreita yrttejä ja varsinkin paahdettu maapähkinäruohe ovat niiden vastustamattoman maun kannalta yksinkertaisesti vain täysin välttämättömiä, joten se pieni ekstravaiva kannattaa nähdä! Loraus seesamiöljyä viimeistelee vielä maun ja syömäpuikot vuorostaan kattauksen. Itse käytimme proteiinin lähteenä tällä kertaa vain kananmunia ja herneitä, mutta salaattiin sopisivat varmasti  myös esimerkiksi katkaravut tai tofu, jos siitä vielä ruokaisampaa haluaa. Tämä ruoka on muuten kuin luotu eväsboksissa kiikutettavaksi, sillä se ei kaipaa lämmitystä, ja maku vain paranee salaatin odottaessa yön yli jääkaapissa, jos sen tekee edellisenä iltana. Joten jos lounaseväät ovat alkaneet toistaa itseään, kannattaa laittaa tämä kokeiluun!

Kanelilta tuoksuva punajuurikastike

Olemme viime aikoina innostuneet kastikkeiden ja liemien maailmasta entistä enemmän. Löysimme itsemme esimerkiksi vihdoin kokeilemasta oman kasvisliemen valmistusta, joka oli to do -listallamme pyörinyt jo pitkään. Tuo kokeilu onnistuikin hyvin, mutta harmiksemme valmiin liemen määrä jäi melko vähäiseksi tarpeeksi suuren kattilan puuttessa, ja liemi katosikin erinäisiin keitoksiin miltei alle viikossa - muun muassa tähän ohjeeseen. Liemikärpäsen purtua jatkoimme samalla linjalla tarttumalla kirjastossa Sonja Leen Kastike-teokseen, ja päätimme ottaa selvää, mitä kaikkea herkkuja nestemäisessä muodostaa oikein voikaan loihtia. 

Viime viikolla Maustekeitaan linssipihvien yhteydessä lupailimme punertavaa kumppania saapuvaksi reseptipankkiimme. Tämä punajuurikastike, jonka resepti on alkujaan edellä mainitusta kirjasta, sopii erityisen hyvin linssien kera, mutta toimii hyvin myös esimerkiksi muiden lämpimien kasvisruokien lisukkeena. Maku on yhtäältä mausteisen makea ja täyteläinen, ja kaneli tekee kastikkeesta persoonallisen tuoksua myöten.

Valmistus vie aikaa, koska punajuuret ovat juureksista sitkeimpiä kestämään kiehumista. Kunhan ne on lopulta saatu pehmeiksi, on varsinainen aktiivinen työvaihe kuitenkin melko pikainen: sipulien kuullotus ja maustaminen, jonka jälkeen ainesten annetaan vielä kiehua parisenkymmentä minuuttia, ja lopuksi tietysti soseutus. Ensimmäisellä kerralla tätä tehdessämme puristimme seoksen lopuksi vielä siivilän läpi alkuperäisen ohjeen mukaisesti, kun taas jälkimmäisellä kerralla nälkä vei voiton ja siirsimme kastikkeen suoraan pöytään. Lopputuloksesta tulee aavistuksen juoksevampaa ja esteettisempää mikäli siivilöinnin suorittaa, mutta makuun sillä ei suurempaa vaikutusta ole. Siispä tarjoilutilanteesta riippuen voi valita kumman tahansa, arki- tai juhlaversion.

Pebre - raikas chileläinen salsa

Meillä oli pitkään ollut suunnitelmissa vierailla Helsingin ainoassa perulaisessa ravintolassa, La Morenassa, joka hieman syrjäisestä sijainnistaan huolimatta oli avaamisensa jälkeen onnistunut muun muassa pääsemään aina valtakunnan ykköslehden ruoka-teemanumeron kansilehdelle asti. Yhtenä syksyisenä sunnuntaina päätimme sitten astetta juhlavamman päivän kunniaksi vihdoin mennä testaamaan pitivätkö huhut ja kehut todellakin paikkansa. Ja pitiväthän ne! 

Pääannoksena pöytään kannettiin kummallekkin äyriäsiä talon tapaan makeantulisessa kookoskastikkeessa. Kauniisti asetellut suuret ja värikkäät annokset tuli syötyä vihoviimeistä tippaa myöden ja jälkiruokana perulaiseen tapaan valmistettu flan kruunasi kokonaisuuden. Tästä huolimatta käynnistä parhaiten jäi kuitenkin mieleen keittiön tervehdyksenä pöytään leivän kaveriksi saapunut aivan mieletön salsa, joka yhtäaikaa oli tajuttoman raikas, hapokas ja aavistuksen tulinen. Tarjoilija paljasti kysyttyämme tuon herkun kulkevan Pebre-nimellä, joka kotona tehdyn googletuksen jälkeen paljastui olevan alkujaan Chilestä kotoisin.

Täytyihän sitä siis itsekin kokeilla valmistaa ja loistavasti onnistuikin heti ensiyrittämällä. Ainekset itsessään ovat hyvin yksinkertaiset, mutta niiden laadulla, etenkin tomaattien kypsyydellä, on suuri merkitys lopputuloksen kannalta. Tällä kertaa emme vielä onnistuneet haalimaan autenttiseen versiion kuuluvia Aji-chilejä, mutta eipä kauakaan kun tämä salsa otetaan varmasti uudestaan. Se siis toimii sellaisenaan pelkän leivän kera, mutta rikastaa testatusti myös burritojen makua mainiosti. Tässä vielä arkistojen kätköistä tuo Pebren kaverina kokeiltu resepti.

Meksikon lahja maailmalle: Guacamole

Täältä tulee kastikkeiden kunkku! 

Syksy ja ensimmäinen periodi on tässä osoitteessa työtä täynnä, minkä vuoksi ruoanlaitonkin on usein oltava nopeampaa ja mutkattomampaa. Tällaisina päivinä arvostaa ruokia, joita ei tarvitse paistaa, haudutella tai kypsyttää uunissa kovin kauaa. Harmi vain, usein tällöin sapuskan makukin jää kovin arkiseksi.

Tähän tarpeeseen vastaa vihreän raikas guacamole, joka on niitä ruokia, jotka eivät petä koskaan. Se kruunaa kaiken mustapapuburritoista kvinoapihveihin ja hieman runsaampi annostelu voi pelastaa  sen mauttoman ja arkisenkin aterian. 

Perinteisesti guacamoleen on tapana laittaa myös raakaa sipulia, mutta tässä Maustemittakaavan versiossa olemme jättäneet sen pois, sillä tykästyimme tämän version makuun ja tasapainoon niin paljon, että emme palanneet enää alkuperäisen pariin. Loistavaa se on joka tapauksessa, sipulilla tai ilman. Kannattaa kokeilla molempia!

Ainiin, ja muista varautua sitten siihen, että tämä herkku hupenee nopeasti!

Kasvispyttipannu ja kylmä avokado-hernekastike

Tällä kertaa kauhasta kajahtaa jotain vähän perinteisempää, mutta sentään pienellä twistillä. Samalla hävikkiviikko jatkuu meidän keittiössä poikkeavasti vielä uuden viikon puolelle tämän reseptin verran. 

Ylijääneet keitetyt perunat osaavat toisinaan olla kinkkisiä tapauksia. Kun perunasalaatti on jo edellisellä ja sitä edellisellä viikolla kokeiltu ja perunaröstitkään ei houkuta, alkaa ideat monesti olla vähissä. Tässä siis yksi värikäs vaihtoehto kattilassa käyneiden pottujen käyttöön.

Twistin asemaa ajaa ruoassa kylmän raikas avokado-hernekastike joka syntyy hetkessä ja toimii niin pyttipannun kaverina kuin myös vaikkapa dippikastikkeena. Kananmunan paistaminen ei toki ole välttämätöntä, mutta se tuo kuitenkin pyttipannuun maun lisäksi proteiineja, joita ei vielä kovin paljon pelkistä kasviksista tässä tapauksessa kerry. Hauskan pyöreän muodon kananmunille saat paistamalla ne lettupannussa, vaikka jo pelkästään ruoan värikimara saa hymyn huulille. :)

Tomaattiset linssipyörykät ja basilikakastike

Hyviä linssireseptejä ei voi olla liikaa, ja tässä tulee mainio ohje listan kuin listan jatkeeksi. Parasta on, että suurin osa tarvikkeista todennäköisesti löytyy jo kotoa keittiön kaapeista, eli hyvällä tuurilla ei tarvitse kipaista edes kaupan kautta, vaan voi ryhtyä suoraan toimiin. Niin, ja ovathan nämä myös aikas tosi hyviä :)

Kivaa säväystä pyöryköille antaa sitruunainen basilikakastike, mutta punaiset pallurat voi hyvin tarjota ihan sellaisenaan pikku naposteltavina tai vaikkapa tomaattikastikkeen kera. Mutta nyt siis itse ohjeeseen..

Tomaattiset linssipyörykät odottamassa popsimista..