Maustemittakaava goes lähiruoka & luomumessut

Tämän viikon lauantai oli pyhitetty kevätmessuilla lampsimiselle Helsingin messukeskuksessa. Ja huippua oli! Kiitos tästä kuuluu Herkkusuulle, joka tarjosi meille bloggaajapassit kyseiseen tapahtumaan. Nämä kevätmessut pitivät sisällään kaiken kaikkiaan viidet eri messut, mutta luonnollisesti meidän sydäntämme lähinnä olivat lähi- ja luomuruokaan keskittynyt teemaosasto. Tässäpä vähän päivän satoa ja fiiliksiä tarkemmin.

Harmaa sää ja mutainen tie unohtuivat nopeasti kukkarivistöjen edessä

Päällimmäisenä messuista jäi mieleen positiivinen ja rento tunnelma. Näytteilleasettajat olivat pääasiassa vilpittömän innostuneita kertomaan omasta tarjonnastaan ja jäivät pidemmäksikin aikaa juttelemaan ilman läpitunkevaa markkinointia. Ideana ei selkeästikään ollut maistiaisten ja ilmaistavaran haaliminen, mikä usein on messuille luonteenomaista. Tässä suhteessa nämä olivatkin sisällöltään pienestä koostaan huolimatta vähintäänkin ruokamessujen veroiset.

Näytteilleasettajista ehkä mieleenpainuvin oli ecuadorilaisen luomusuklaan Suomeen tuoneiden kaverusten koju. Kotimaassaan suureen suosioon noussut Pacari pyrkii tuottamaan sosiaalisesti ja ympäristöllisesti vastuullista suklaata paikallisia yhteisöjä ja kaakaonviljelijöitä tukien. Prosessointi on tuotantoketjussa jätetty minimiin, mistä kielii muun muassa raakasuklaavalikoima, ja erilaisia makuja on käytetty rohkeasti. Itse emme voineet vastustaa kansainvälisestikin palkittua sitruunaruoholla maustettua tummaa suklaata, joka jo ideana kuulosti mahdottoman mielenkiintoiselta. Ja taivaallista oli, meinasi melkein itku tulla! Taitaa täytyä jossain vaiheessa piipahtaa Töölön kisahallin kahvilassa kun arki alkaa kaivata pientä suurempaa suklaaluksusta.

Kuten näkyy, ei ollut mikään helppo suklaavalinta...

Muitakin mielenkiintoisia kojuja löytyi, mainittakoon tässä niistä erilaisten versojen ja itujen maailmaan makua myöten meidät perehdyttänyt Snafu, aidosti marjaisia smoothieta tarjoillut turkulainen Roberts sekä Penttilän tilan perunarieska, jossa rieskakilon valmistamiseen kuluu peräti 1,2 kg perunaa - kaukana valmisperunasoseesta siis. Reseptinäkökulmasta kiintoisia ideoita löytyi ruokatietoyhdistyksen lähiruoan näytöskeittiösta, mutta niistä kenties lisää sitten myöhemmin ;).

Nokkospesto työn alla näytöskeittiössä. Uunista kurkistavat juuresrieskat.

Myös uutta oppia kertyi. Tiesittekö esimerkiksi, että punajuuren lehdetkin kannattaa hyödyntää ruoanlaitossa - vaikkapa salaatissa - sillä ne maistuvat aivan punajuurelta ja ovat yhtä koristeellisia kuin viinisuolaheinän lehdet. Tai että hieromalla terästä käsiin juoksevan veden alla syntyy reaktio, joka poistaa epämiellyttävät hajut, kuten valkosipulin. Tätä menoahan me voisimme kohta perustaa kilpailijan niksipirkalle. :)

Viimeisenä huomiona ei voi olla mainitsematta innostusta juuri lanseeratusta ruokaasuomesta.fi sivustosta. Lupaavalta kuulostava palvelu pyrkii tarjoamaan kattavan alustan, joka mahdollistaa raaka-aineiden ostamisen verkon välityksellä suoraan lähituottajalta. Tähän asti emme ole tarkemmin perehtyneet konseptiin ylipäänsä, mutta ajatus turhien välikäsien eliminoinnista kuulostaa kieltämättä niin hyvältä, että olisi sitä kiva ainakin kokeilla - kun eihän se ruoka alunperin kaupan hyllyltä ole lähtöisin.

Tässäpä taisikin olla päällimmäiset. Syntyipä tästä tästä taas mukavan verran ruokahöpinää. Messut tarjosivat meille keväisen piristysruiskeen ja kosolti uusia ideoita joita ammentaa taas jatkossa. Siispä suunta kohti keittiötä (ja mahdollisesti myös multakauppaa)!