Pitkästä aikaa taas reseptien äärellä! Näyttäisi siltä, että joulua kohti edetään täällä suunnalla puurojen voimalla. Herkullinen ohrapuuro maistuukin ainakin jo adventille ja antaa maukasta vauhtia vuoden viimeiseen spurttiin!
Vuodesta toiseen sama juttu. Viikot ennen joulua tuntuvat aina olevan vuoden kiireisintä aikaa opintojen suhteen. Niin paljon riittää erilaista tehtävää pinossa odottamassa, että kiiretön ruuanlaitto tuntuu yhtä kaukaiselta unelmalta kuin kesäinen hellepäivä rännän vihmoessa naamalle. Tänä vuonna sentään hektisyys toivottavasti laantuu jo ennen joulua, josko sitä vaikka kerrankin ehtisi lahjatkin miettiä ja katsoa aatonaattoa aikaisemmin.
Palataampas silti vielä hetkeksi takaisin marraskuun alkuun, jolloin aloittelimme uutta juustoperjantai-traditiotamme. Kuinkas sen kanssa sitten kävikään? No paremmin kuin hyvin! Neljä uutta juustoa löysi tiensä pöytäämme, eikä kertaakaan tarvinnut pettyä. Kohokohtakin säästyi viimeisen kertaan kun piipahdimme juustoisella tutkimusmatkalla Stockmannin herkussa, jonne ei muuten kannata meistä jumittuvampaa osapuolta päästää seikkailemaan, jos mielii joskus kaupasta uloskin. Kun taas kerran kaikki mahdolliset söpöt ja erikoiset vihannesosaston antimet oli käyty läpi yksitellen, pääsimme viimein etenemään juusto-osastolle. Huikkasimme selinpäin kääntyneelle myyjälle tiedustellaksemme suositusta, mutta Stockmannin henkilökunnaksi luulemamme selkä osoittauttuikin itse Matti Jämseninksi! Ihmekkös tuo pidempään kypsytetty Appenzeller maistuikin niin taivaalliselle, kun yksi virallisesti maailman parhaista kokeista oli sitä suosittellut! Jopa blogimme harteikkaampi osapuoli, joka aikanaan miedompaa versiota ensi kerran maistaessaan ei ollut vakuuttunut mausta saati hajusta, oli nyt aivan liekeissä siitä kuinka hyvää tuo juusto olikaan.
Mutta takasin tähän päivään. Kuten varmaan on jo aiemmin selvinnyt, me kummatkin olemme ylimpiä puurojen ystäviä. Silloinkin kun ei mitään muuta ehdi kehitellä, ikinä ei ole niin kiire, etteikö uusi puuroresepti päätyisi kokeiluun. Siispä kaivoimme ohrapussin kaapista, mittasimme hiutaleet kattilaan, jossa kaneli ja omenat jo porisivat ja annoimme kattilan tehdä taikojaan. Lopuksi vielä sekaan loraus mantelimaitoa, mitallinen kauraleseitä sekä kourallinen pähkinöitä pinnalle, ja vatsaa hyväilevä kulhollinen oli valmis! Taas jaksaa! :)
Kanelinen omenaohrapuuro
2 suurta omenaa (makeahko lajike)
4 dl vettä
1 kanelitanko
1 dl ohrahiutaleita (luomu)
½ dl kauraleseitä
1 dl mantelimaitoa
Pieni ripaus suolaa
Tarjoiluun esim. pähkinöitä ja omenaviipaleita
1. Mittaa vesi kattilaan ja laita joukkoon kanelitanko. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja laske sitten lämpöä ja anna mausteliemen porista noin 5 minuuttia.
2. Veden kuumetessa huuhtele ja lohko omenat noin 8 osaan ja halkaise lohkot vielä kahtia. Lisää palaset kuumaan veteen, ja keitä kunnes ne pehmenevät.
3. Kun omenat ovat pehmenneet, lisää kattilaan suola ja ohrahiutaleet samalla vispilällä sekoittaen, ettei paakkuja pääse syntymään. Säädä sitten levy nollille ja anna puuron hautua kannen alla noin 10 minuuttia. Sekoita sitten joukkoon kauraleseet ja mantelimaito, ja anna hautua vielä 5 minuuttia.
4. Poista lopuksi joukosta kanelitanko, ja tarjoile vaikkapa pähkinöiden ja omenaviipaleiden kera :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti