Paluu keittiöön - Makupaloja Kuubasta ja Costa Ricasta

Kuuden viikon hiljaiselomme on vihdoin ohi kun jalat ovat taas palanneet kotimaan kamaralle. Costa Rica ja Kuuba tuli nähtyä ja ennen kaikkea maistettua. Joten otetaampa siis pieni katsaus matkan ruoka-antiin.

Sitä ennen kuitenkin vielä isot pahoittelut kaikille lukijoillemme pitkästä hiljaisuudestamme. Aikomuksenamme ennen matkaa oli päivittää myös suoraan paikan päältä, mutta huonot yhteydet (varsinkin Kuubassa täysin olemattomat) ja laitteet muuttivat suunnitelmia. Nyt kuitenkin aiomme palata entistä ehompina! :)

Siispä samantien itse ruokaan. Mitään kiertämästäme kolmesta maasta ei ensisijaisesti tunneta maailmalla häikäisevästä ruokakulttuuristaan, ja siksi ennakko-odotuksemme olivatkin lähinnä matkakirjojen ja googlailun varassa. 

KUUBA 

Ennen matkaa saimme kuulla etenkin Kuuban olevan varsin hankala matkailijalle ruoan suhteen. Eivätkä nuo kommentit kovin väärässä olleet. Tarjolla oli ravintoloissa pääasiassa paljon lihaa, epämääräisiä pizzoja ja puolet annoksista olivat yleensä ehtineet jo loppua. Jotain kertoo myös se, että rommia oli helpompi löytää kuin pullotettua vettä. 

Kasvissyöjälle, saati vegaanille, Kuuba ei todellakaan ole helppo maa matkustaa. Vaikka mekin kotimaassa jätämme lihan ottamatta, oli reissussa pakko antaa periksi ja hyväksyä siipikarja osaksi ruokavaliota, sillä pelkillä kananmunilla ja juustopizzalla ei kaksi viikkoa olisi sujunut. Sopivan välipalan etsimisestä tuli nopeasti päivän pääohjelma ja eipä siihen usein muuta ohjelmaa sitten enää tarvittukaan. Myös ruoan yleinen epäterveellisyys nosti useammin kuin kerran kaipuun kotikeittiötä kohtaan.

Kiitti mulle riitti!

Vaikka oli helmiäkin toki joukossa ja ennen kaikkea valtavia annoskokoja! Sitä paitsi maassa maan tavalla, sillä mehän emme olleet kuin lyhyellä vierailulla. Kauppojen valikoimasta, jopa turisteille tarkoitetuissa kaupoissa saattoi huomata minkämoisen jokapäiväisen vaivan vaatii paikallisilta jonottaa edes peruselintarvikkeet kaupasta. Kuulemamme mukaan tilanne on parantunut etenkin ravintoloiden tarjonnan suhteen radikaalisti vuoden 2011 jälkeen jolloin Kuubassa sallittiin yksityiset ravintolat, mutta näin ensikertaiselle ruoan saatavuus oli pieni shokki ainakin alussa.

Parhaat sapuskat tarjosivatkin majapaikkamme, jotka olivat maalle tyypillisiä kotimajoituksia. Tavallinen päivällisemme niissä koostui alkukeitosta, yleensä pavuista tehtynä, isosta keosta riisiä ja kala/kanafileestä sekä paistetuista keittobanaaniviipaleista. Kunnon kotiruokaa siis! Aamiaisella puolestaan oli tarjolla usein hedelmiä, myös itse tehdyn hedelmäjuoman muodossa, munakasta, valkoista paahtoleipää ja kahvia. Parasta kuitenkin casoissa syömisessä oli se ystävällisyys ja vieraanvaraisuus millä nämä kotimajoitusten rouvat ja välillä herratkin apettaan vieraille laittoivat ja tarjoilivat.

Ruokailun hankaluudesta huolimatta Kuuba oli valtavan hieno elämys ja paikallisiin ihmisiin sekä kulttuuriin oli upeaa saada tutustua. Maa tuntui myös turvalliselta jopa pimeän tultua ja kaikkialla saattoi nauttia lämpimistä illosta ja läpitunkevista rytmeistä rauhallisin mielin. Majoituksetkin järjestyivät yhdellä puhelinsoitolla (huom. lankapuhelinsoitolla) casan omistajalta toiselle. Kaksi ja puoli viikkoa ilman yhteyttä internettiin sitä paitsi oli varsin virkistävä kokemus, eikä jatkuvaa turhaa selailua tullut kieltämättä hetkeksikään ikävä. Toisaalta maa on paikoin myös äärimmäisen turhauttava paikka matkustaa (muun muassa pulloveden metsästys) ja varsinkin Havannassa tuntui tukehtuvansa legendaaristen jenkkirautojen pakokaasuihin. Kuubassa ristiriidat ovat ilmeisiä ja niihin ei voi välttää törmäämästä jatkuvasti. Siksi kulttuuri tai mikään muukaan ei välttämättä aukea ensisilmäyksellä, eikä maa aina vastaa siihen liitettäviä mielikuvia vaan Kuuba vaatii aikaa, mutta loppuen lopuksi se kuitenkin palkitsee ja inspiroi vierailijansa.

COSTA RICA

Costa Rica puolestaan tarjosi kaiken upean trooppisen luonnon (lue: laiskiaiset!) lisäksi jonkin verran elämyksiä myös maullisesti. Vaikka Väli-Amerikalle niin kovin tyypillinen annos riisiä ja papuja tuli tutuksi listalla myös Costa Ricassa niin aamiaisella Gallo pinton muodossa kuin päivällisellä, valtion Karibianmeren puoleinen rannikko tarjosi myös varsin omalaatuisen säväyksensä. Kookoskastikkeessa kypsennetty mustapapuriisi ja hedelmäisen tulinen punanapsija olivat alueen bravuureja, eikä mikään annos tullut ilman kypsennettyä keittobanaania. Näistä erikoisuuksista syntynyt inspiraatio päätyy varmasti lautaselle kotonakin. Vaikka ensiajatuksella moni varmasti ihmettelee miksi ne siellä Väli-Amerikassa pitävät niin paljon pavuista ja riisistä, niin on se myönnettävä, on se jossain määrin koukuttavaa.

Paikallisten suosimat vaatimattomat soda-ravintolat tarjosivat huokeahintaisia casadoja, jotka olivat maistuvia lounasannoksia koostuen riisistä, mustapapupadasta, pääraaka-aineesta ja vaihtuvista lisukkeista. Niissä syömällä pääsi myös lähemmäs paikallisten arkea, sillä muovipöytien ympärillä istui rintarinnan työmiehiä lounastauolla ja turisteja reppuineen. Kuubaan verrattuna kasvistarjonta oli olennaisesti laajempi ja papujen ansiosta proteiinia sai muustakin kuin juustosta, mikä sai Costa Rican tuntumaan olennaisesti helpommalta matkakohteelta kun vielä majapaikoistakin löytyi poikkeuksetta keittiö. Yllättäen ruokakauppojen hinnat olivat kuitenkin paikallisia hedelmiä lukuunottamatta aivan Suomen tasolla ja ylikin - esimerkiksi se paikalliselle ruokakulttuurille keskeinen kookosmaito oli liki tuplasti kalliimpaa lähikauppaamme verrattuna!

Eittämättä paras ruokajuttu matkalla olivat kuitenkin batidot, eli paikalliset veteen tai maitoon valmistetut hedelmäjuomat, joita sai joka kulmalta pikkurahalla. Valmiina viilentämään hiostavaa hellettä ja pullollaan vitamiineja. Oli mangoa, ananasta, papaijaa, guavaa, passionhedelmää ja tamarindia... Niin ja jos ikinä muuten saatte käsiinne oka-annoonaa eli guanabanaa, käyttäkää tilaisuutenne hyväksenne. Joidenkin lähteiden mukaan maailman makeimmaksi kutsutusta hedelmästä ei nimittäin tule mitään muuta kuin aivan täydellinen smoothie. Ikävä on jo nyt! 

Hedelmät olivat vahvasti katukuvassa muutenkin lukuisine puineen, esimerkiksi mangoa ja papaijaa löytyi lähes jokaisesta pihasta banaanista puhumattakaan. Banaaniplantaaseja oli silminkantamattomiin kuten myös niitä kuljettavia kontteja. Eräässäkin kylässä, jonka ohi ajoimme bussilla, kaikken talojen seiniä peitti Chiquitan logo. Kuinka suuri bisnes nuo banskut ovatkaan.

Vaikka kahvinjuojia emme olekaan, Costa Rica tarjosi herkkuhetkiä myös kaakaonystävälle. Piipahdimme Puerto Viejossa olessamme pienellä kaakaotilalla, jossa paikallinen omistaja esitteli koko tuotantoprosessin pienestä kaakaopavusta suklaapatukaksi. Mahdottoman mielenkiintoinen kokemus sai ymmärtämään kaakaopapulajin, kasvupaikan ja tuotantoprosessin suuren merkityksen suklaan makuun. Kohokohta olivat tietysti lukuisat suklaamaistiaiset ja kokeilut, joita onneksi saimme riittämiin ja joka makuun. Ei tulisi ihan heti kuvitelleeksi, mutta valkosipuli ja tumma suklaa ovat yllättävän toimiva makuyhdistelmä!

Alempana oleva kuvasarja tuolta kierrokselta näyttää kaakaon valmistusprosessia puusta patukaksi. Kaveri oli siis aivan itseoppinut ja DIY -meiningillä rakentanut oman "suklaatehtaansa" pieneen kylään. Alkuperäinen idea tällä kahvilanpitäjällä alkaa valmistaa kaakaota oli kuulemma lähtenyt halusta tehdä kunnollinen mochacchino asiakkaille, mutta sittemmin kaakaon salat olivat vieneet mukanaan ja toiminta oli laajentunut suklaaseen ja kaikkeen siihen liittyvään. Visiönäärinä hän ennusti, että seuraavan 20 vuoden aikana suklaata aletaan viinien tapaan tunnistaa valmistusalueiden mukaan, sillä toisin kuin viinin, alueen ja kasvupaikan vaikutus suklaan makuun on ymmärretty vasta viime vuosina ja asiaa on tutkittu vasta hyvin vähän. Saas nähdä! Ei muuten silti yhtään hullumpi tulevaisuudensuunnitelma olisi muuttaa Costa Ricaan ja alkaa tekemään omaa suklaata tämän kierroksen vetäjän tapaan! 

Suurina luonnon ja ruoan ystävinä Costa Rica tarjosi ehkä kuitenkin ne matkan ikimuistoisimmat kokemukset - lieneekö kaakaokierroksella, laiskiasilla ja viidakossa vietetyllä yöllä mahdollisesti ollut osuutta asiaan. Olit siis surffari, lintuharrastaja tai muuten vain rentouttavan loman tarpeessa, ei Costa Rica voi suuntana mennä pahasti metsään. Kuten paikalliset, eli ticotkin sen itse kiteyttävät: Pura vida! Pure life!

Mitä siis matkalta jäi käteen? Rinkassa takaisin kulkeiden riisin ja linssien sekä maailman söpöimpien tukaanimukien lisäksi ainakin rentoutunut mieli, pää pullollaan uusia ruokaideoita ja hetkeksi taltutettu matkakuume. Siis hetkeksi. :)