Tähän asti olemme täältä keittiöstämme kirjoittaneet yhteistuumin, mutta tällä kertaa on poikettava tuosta säännöstä, sillä leivän leipomisesta on viimeisen puolen vuoden aikana tullut nimenomaan oma intohimoni. Maustemittakaavan naispuolinen jäsen saa tällä kertaa vain nauttia uunista nousevasta tuoreesta leivästä, kuten onneksi minäkin.
Tätä superherkullista spelttileipää on viime aikoina syntynyt pelti toisensa jälkeen, ja joka kerta kaikki se tekemisen vaiva mikä tämän tekemiseen menee, on palkinnut tekijänsä. Väitänkin, että kotiuunista nouseva onnistunut leipä pesee koska tahansa minkä tahansa kaupan tuotteen ja vieläpä kirkkaasti!
Osaan harvoin tehdä keittiössä mitään puoliksi ja suhtaudun käytännössä kaikkeen asenteella jonka voisi tiivistää näin: "Kerran kun tekemään ryhtyy, niin tehdään sitten kerralla kunnolla tai ei ollenkaan". Esimerkkinä vaikka tämä leivän leipominen. En eläissäni ollut leiponut yhtään leipää ennen viime syksyä, jos yläasteen kotitaloustunteja ei oteta huomioon, mutta tietenkin, kun kerran leipomaan halusin ryhtyä, se oli aloitettava heti leipäjuurella. Pian jääkaapissamme kuplikin hartaudella kasvatettu hapanjuuri, josta moni erinomainen leipä sai alkunsa. Valitettavasti tällä juurella oli kuitenkin onneton loppu. Käymisprosessi karkasi käsistä muutaman kuukauden jälkeen ja lopputulos alkoi tuoksahtamaan niin voimakkaasti kynsilakallle, että eräänä talvisena sunnunntaiaamuna oli hyvästeltävä tuo rakas kupliva ystävä viemäristä alas.
Onneksi innostus leipomiseen ei mennyt sen mukana, päin vastoin! Vastahan tässä on päästy vauhtiin. Jos tarkemmin miettii, ehkäpä se on se yksinkertaisuus, joka leivän leipomisessa viehättää. Niin vähillä aineksilla voi parhaimmillaan syntyä niin hyvää! Ja nimenomaan parhaimmillaan, leipominen on samalla myös arvaamatonta, eikä ikinä voi olla varma lopputuloksesta. Mutta sehän kai siinä hauskaa onkin, sillä epäonnistuminen kuuluu asiaan ja aina syntyy jotain uutta.
Tätä superherkullista spelttileipää on viime aikoina syntynyt pelti toisensa jälkeen, ja joka kerta kaikki se tekemisen vaiva mikä tämän tekemiseen menee, on palkinnut tekijänsä. Väitänkin, että kotiuunista nouseva onnistunut leipä pesee koska tahansa minkä tahansa kaupan tuotteen ja vieläpä kirkkaasti!
Osaan harvoin tehdä keittiössä mitään puoliksi ja suhtaudun käytännössä kaikkeen asenteella jonka voisi tiivistää näin: "Kerran kun tekemään ryhtyy, niin tehdään sitten kerralla kunnolla tai ei ollenkaan". Esimerkkinä vaikka tämä leivän leipominen. En eläissäni ollut leiponut yhtään leipää ennen viime syksyä, jos yläasteen kotitaloustunteja ei oteta huomioon, mutta tietenkin, kun kerran leipomaan halusin ryhtyä, se oli aloitettava heti leipäjuurella. Pian jääkaapissamme kuplikin hartaudella kasvatettu hapanjuuri, josta moni erinomainen leipä sai alkunsa. Valitettavasti tällä juurella oli kuitenkin onneton loppu. Käymisprosessi karkasi käsistä muutaman kuukauden jälkeen ja lopputulos alkoi tuoksahtamaan niin voimakkaasti kynsilakallle, että eräänä talvisena sunnunntaiaamuna oli hyvästeltävä tuo rakas kupliva ystävä viemäristä alas.
Onneksi innostus leipomiseen ei mennyt sen mukana, päin vastoin! Vastahan tässä on päästy vauhtiin. Jos tarkemmin miettii, ehkäpä se on se yksinkertaisuus, joka leivän leipomisessa viehättää. Niin vähillä aineksilla voi parhaimmillaan syntyä niin hyvää! Ja nimenomaan parhaimmillaan, leipominen on samalla myös arvaamatonta, eikä ikinä voi olla varma lopputuloksesta. Mutta sehän kai siinä hauskaa onkin, sillä epäonnistuminen kuuluu asiaan ja aina syntyy jotain uutta.
Suunnitelmissa on laittaa taas uusi juurikin kuplimaan tässä lähiaikoina, mutta tällä välin on leipä syntynyt raskin avulla. Raskilla siis tarkoitetaan pohjataikinaa, joka laitetaan kohoamaan 8-12 tunniksi pöydälle ennen varsinaista taikinan käsittelyä. Se tuo leivän makuun syvyyttä ja särmää yhtä lailla kuin pitkä vaivaaminen, joka yksinkertaisesti parantaa leivän makua. Suhtaudun vaivaamiseen erittäin rentouttavana, vaikka onhan se välillä turhauttavaa, etenkin niinä kertoina kun taikina ei yksinkertaisesti suostu yhteistyöhön.
Itse resepti on pääpiirteittäin loistavasta Teemun ja Markuksen leipäkirjasta, joka itseasiassa on suurin yksittäinen inspiraationi lähde koko leipomiseen. Se intohimo mikä tuosta upeasta kirjasta välittyy, ei voi olla tarttumatta! Jos vain saatte joskus kyseisen teoksen käsiinne, suosittelen lämpimästi tutustumaan!
Kuten jo ehkä tuli selväksi, tämä ei siis ole mikään nopea ohje, mutta uskon, että aika maistuu lopputuloksessa. Illalla sekoitetaan raskin ainekset yhteen, minkä jälkeen taikina saa nousta sitkoa muodostaen aamuun asti. Aamulla lisätään loput ainekset, vaivataan hyvin ja nostatetaan, minkä jälkeen leipä onkin valmis uuniin. Viimeisen vaiheen, eli paistamisen jälkeen, tulee ainakin minun vilkuiltua kelloon ja uunin tuon tuosta, kun tietää mikä siellä odottaa. Kun viimein aika koittaa ja leivät nousevat uunista, eipä kulu kauaakaan kun ne ovat jo kadonneet parempiin suihin. Ja taas uudestaan taikinaa tekemään! :)
Tykkään leipoa leipää speltistä, sillä sen pähkinäinen maku on särmikkäämpi kuin pelkistä vehnäjauhoista leivotun leivän. Se on myös vatsalle ystävällisempi vaihtoehto, varsinkin kun uunituoretta höyryävää leipää tulee helposti napsittua viipale jos toinenkin. Kokeile siis itse ja hurmaannu, niin leivästä kuin sen leipomisestakin!
Spelttileipä
7. Ota leipä/leivät uunista ja tarkista kypsyys joko taikinatikun avulla tai koputtamalla pohjaa (leivästä tulisi tällöin kuulua kumea ääni). Sijoita valmis leipä ritilälle vielä hetkeksi jäähtymään.
Itse resepti on pääpiirteittäin loistavasta Teemun ja Markuksen leipäkirjasta, joka itseasiassa on suurin yksittäinen inspiraationi lähde koko leipomiseen. Se intohimo mikä tuosta upeasta kirjasta välittyy, ei voi olla tarttumatta! Jos vain saatte joskus kyseisen teoksen käsiinne, suosittelen lämpimästi tutustumaan!
Spelttileipä
Raski:
3,75 dl vehnäjauhoja
Puolikas pussi kuivahiivaa (n. 6g)
3/4 tl suolaa
n. 1,5 dl kylmää vettä
Taikina
2dl vehnäjauhoja
2dl täysjyväspelttijauhoja
3/4 tl suolaa
Toinen puoli kuivahiivapussista (n. 6g)
n. 1.5 dl kylmää vettä
Vähän öljyä voiteluun
1. Illalla: Sekoita raskin kuivat aineet yhteen kulhossa ja kaada sitten kylmä vesi. Sekoita hyvin yhteen ja anna nousta liinalla peitettynä vähintään 8h. Me olemme yleensä antaneet nousta noin 10-12 tuntia.
2. Aamulla: Yhdistä kulhossa venhäjauhot, spelttijauhot, suola ja loput kuivahiivasta yhteen jo kohonneen raskin kanssa. Kaada joukkoon sitten kylmä vesi ja sekoita ainekset hyvin. Taikinan tulisi tässä vaiheessa vielä hieman tarttua astian pohjaan ja käsiin, tällöin kosteus on oikea.
3. Ota taikina kevyesti jauhotetulle alustalle ja aloita vaivaaminen. Vaivaa leipää joko yleiskoneessa taikinakoukun kanssa tai käsin noin 20 minuuttia, kunnes taikinapallo on venyvä ja kimmoisa. Ennen kuin laitat taikinan takaisin kulhoon nousemaan, voitele kulho keveysti öljyllä, jottei taikina tartu siihen liiemmin kiinni. Anna sitten taikinan nousta 45min.
4. Kaada noussut taikina kevyesti jauhotetulle alustalle. Jauhota tässä vaiheessa myös uunipelti kevyesti. Mikäli haluat kaksi pientä leipää jaa taikina kahteen osaa metallilastlla. Varovasti taittele taikinaa molemmista reunoista keskelle, käännä sitten sivuttain ja käännä toisetkin sivut keskelle. Toista kääntely muutaman kerran. Nosta leipä sitten ylösalaisin kääntäen pellille, jotta saumat jäävät peltiä vasten ja muotoile käsilläsi varovasti pallon muotoon. Mikäli teet kaksi pientä leipää, toista käsittely toisellekin taikinan puoliskolle.
5. Anna taikinapallo(je)n nousta 1 h. Jauhota sen pinta sitten kevyesti ja tee muutama ristiviilto veitsellä leivän pintaan.
6. Paista leipää 230 asteisessa uunissa ensin 10 minuuttia ja laske lämpö sitten 210 asteeseen ja paista vielä noin 25 minuuttia. Paiston alkuvaiheessa suihkauta suihkupullolla vettä muutaman kerran uuniin, jotta leipä saa rapean pinnan. Vaihtoehtoisesti voit laittaa pieneen uunin kestävään astiaan muutaman desin vettä ja laittaa astian uunin pohjalle hetkeksi paiston alkuvaiheessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti